Iina Vartia
Iina Vartia (s. 1994)
Tutkailen ilmiöitä. Viime aikoina teokseni ovat saaneet muotonsa sään tarkastelun seurauksena. Työstän teoksiani eri tekniikoilla. Käsittelen aiheita dokumentarishengessä videolla, piirrän suunnitelmia ja toteutan niitä kolmiulotteisina kappaleina mm. puusta, metallista ja savesta. Luonnonilmiöistä tuuli ja etenkin vesisade ovat valikoituneet tarkemman tarkastelun alle. Olen kiinnostunut siitä, kuinka ihminen ja luonto ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja kuinka ne kuluttavat toisiaan.
Pohdin, kuinka ihmiset kokevat vesisateen. Tuntuu, että usein sadesäätä pidetään kurjana. Sateita on toki erilaisia. Pitkän kesäisen hellejakson jälkeen on mahtavaa, kun vihdoin sataa. Mieti vaikka kevään ensimmäistä vesisadetta, joka hiljalleen syrjäyttää hyiset serkkunsa, lumen ja jään. Sanotaan, että sade puhdistaa ilmaa. Toivoisin ihmisten löytävän sateesta edes pienen nautinnon.
Mietin paljon kokemuksellisuutta. Miltä sade tuntuu, kun se on viety pois luonnollisesta ympäristöstä ja muodostaan? Kone, jossa ei ole vettä laisinkaan, esittää vettä, sadetta, jotakin kosteaa ja tuntuvaa. Teos on kenties kömpelö representaatio, mutta helppo sadekokemus. Voiko sään museoida?
vartia.iina(ät)gmail.com
Ikuisen sateen paikka, 2021
Kineettinen veistos
Keramiikka, puu, metalli, sähkömoottorit
⌀ 1,8 m, korkeus 2,5 m
Tapaan seurata asuinpaikkani sadetutkaa. Katson, kuinka sateet liikkuvat ja osuvatko ne mahdollisesti kohdalle lähitunteina. Eräs paikka sadetutkakartalla kiinnitti huomioni. Siellä sataa lähes aina, kun katson sadetutkaa. Ennusteen mukaan tämä paikallinen, karkeasti 1000 hehtaarin kokoinen rankka sadealue siirtyy eteenpäin, mutta toteutuneessa sadetutkan havainnossa sadealue on sitkeästi paikallaan yhdessä kohdassa. Ympäröivällä alueella saattaa olla selkeää tai vain heikkoa sadetta ja tähän paikkaan on merkattu voimakasta tai erittäin voimakasta sadetta. Kiinnostuin havainnostani ja aloin seuraamaan paikkaa sadetutkassa aktiivisemmin. Vastaavat havainnot toistuivat uudestaan ja uudestaan. Nimesin paikan Ikuisen sateen paikaksi.
Tein lokakuussa 2020 tutkimusretken kyseiseen paikkaan, joka sijaitsee turvetuotantoalueiden keskellä alueella, johon kulkee autoteitä, mutta vaikuttaa asumattomalta seudulta. Kenttätutkimuspäiväksi valikoitui lähes pilvetön sunnuntai. Otin mukaani filmikameran ja sadetakin paikallista rankkasadetta silmällä pitäen. Tarkistin ennen lähtöä sadehavainnot: tänäänkin on satanut.
Paikan päällä aurinko paistoi, eikä sateesta ollut tietoakaan. Maassa oli vesilätäköitä. Ehkä hetki sitten oli sittenkin satanut.
Vielä ennen lähtöä muistin tarkistaa sadetutkan tilanteen älypuhelimestani. Nyt ei satanut, mutta 15 minuuttia sitten oli satanut juuri siellä, missä olin hetki sitten ollut. Minä en huomannut. Kenties sade oli näkymätöntä ja tuntumatonta.
Paikan kanssa samanniminen kineettinen veistos on syntynyt tutkimusretken pohjalta. Teoksen toteuttamista on tukenut Electromen Oy.
